Yllä kuvissa Oskari Perikangas, Eemil Salakari, Frederic Subra. Palkintojen jakajana Tauno Pajunen, C-luokan voittaja Eemil Salakari.
Wimbledon vai Noormarkun kansalliset?
Viikonlopun huipentuma Lontoossa oli kiinnostava, muttei voittanut tiettyjä tenniksen aktiiveja, sillä Noormarkun jo perinteiset heinäkuun alun kansalliset kisat pidettiin samaan aikaan. Tänä vuonna saatiin kansainvälistäkin väriä, sillä B-luokan finaalissa kohtasivat ranskalainen Frederic Subra ja Noormarkun Tennisseuran Tuukka Järvenpää. Ottelu oli kiinnostava loppuun asti tasaisuutensa takia. Ensimmäisen erän alkua vei monipuolinen vasuri Subra ja sai jo 5-1 johdon, mutta sitten Tuukka taisteli itselleen neljä peliä tasapeliin asti 5-5. Tilanteessa 6-6 pelattiin katkaisupeli (tie break) ja sen Tuukka vei 7-3. Toisen erän tappio 2-6 enteili taas tiukkaa taistoa kolmanteen erään, mitä se olikin. Ranskalainen alkoi tehdä selvästi enemmän virheitä ja löi useita palloja pitkäksi eikä stoppareissaankaan onnistunut. Sen sijaan Tuukka ehti vauhdikkaisiinkin palloihin ja ohitti monesti linjaan lyönneillään ja ihme kyllä nimenomaan ranskalaisen kämmenpuolelle suunnatuilla. Tuukan rystylyönnit olivat suhteellisen virheettömiä, mutta varsinainen ase on aina ollut kämmenlyönti. Kolmannen erän loppulukema 6-3 takasi Tuukalle otteluvoiton 2-1 (7-6 (7-3), 2-6, 6-3). Osallistujia oli ennätyksellisen runsaasti B-luokassa (9), varsinkin, kun moniin kisoihin ei ole ollut nimenomaan tähän luokkaan riittävästi osallistujia. Siksi luokkaa ei ole pelattu kuten meilläkin kävi viime vuonna.
C-luokan otteluissa voiton vei nuori porilainen (PVS:n edustaja) Eemil Salakari, joka on aiemmin pelannut pöytätennistä ja hallitsee siten ilmeisen hyvin kierrepelin. Voitto välierässä ykkössijoitettua Timo Hintsasta vastaan tuntui varmaan makeammalta, koska ensimmäisen erän helpon voiton jälkeen peli alkoi takkuilla ja silti hänen onnistui voittaa toinen erä katkaisupelissä pistein 9-7 ja koko ottelun kahden erän jälkeen 2-0 (6-0,7-6). Turkulainen vaikutti selkeästi isokokoisena hitaammalta, mutta varsin usein kokemuksen tuoma varmuus ja taktisuus on etu. Ehkä kuntopuolella nuoremmalla Eemilillä olisi ollut vielä varaa kolmanteenkin erään, mutta henkistä kasvua tarvitaan. Finaalissa vastassa oli Oskari Perikangas Hämeenlinnasta. Ottelu oli varsin tasaisen tuntuinen, mutta yleensä ottelun voittaa se, joka tekee vähemmän virheitä eli tällä kertaa Eemil.
Säätila suosi viikonlopun aikana ja kenttien kuntokin oli suhteellisen hyvä, vaikka sateet ja kylmyys olivat vähän pehmittäneet massakenttiä.